Salomoninsolmut pelastuksena

Kyllä on ollut ilo huomata, kuinka ihana tämä neulojien maailma on; olen saanut hurjasti kannustavia parane pian -toivotuksia, jotka ovat lämmittäneet mieltä. Kaiken kruunasi kortti, jonka sain paikalliselta lankakauppiaaltani torstaina:

Peukun tilanne on nyt se, että lastaa joudun pitämään ainakin vielä kaksi viikkoa. Lisäksi odottelen pääsyä käsikirurgille, sillä peukalo ei taivu niin kuin sen pitäisi. Kurjaa tämä epätietoisuus, mutta suurta iloa on sen sijaan aiheuttanut se, että pystyn jotenkuten virkkaamaan tällä kädelläni. Salomoninsolmut sujuvat oikein hyvinkin. Siitä innostuneena sain valmiiksi huivin, joka on ollut minulla jo jonkin aikaa keskeneräisenä.

SALOMONINSOLMUHUIVI
Lanka: Regia Hand-dye Effect 97g
Koukku: 3mm

Koukun otin ihan kokeeksi käteeni ja ajattelin, ettei siitä mitään tule, mutta kokeilen kuitenkin. Ja kuinkas ollakaan, silmukoita rupesi syntymään ihan urakalla. Välillä peukusta kyllä vihlaisee, mutta toisaalta mun päänuppi pysyy terveenä, kun saan edes vähän tehtyä käsitöitä.

Ajan olen saanut kulumaan lukemalla ja telkkaria katsomalla. Eilen huomasin ihan saatumalta, että Gilmoren tytöt -sarjassa oli vuorossa osa nimeltä Kutomismaraton. Tuo kutomis-sana hieman epäilytti, mutta kyllä kyseessä oli neulominen. Sarjassa kerättiin rahaa neulomalla. Oli ihana katsoa, kun lankakeriä ja -vyyhtejä oli joka paikassa. Sarjaa ei taida valitettavasti löytyä Yle Areenalta.

Tykkään katsoa saksankielisiä sarjoja ja siksi olikin kiva löytää uusi itävaltalainen sarja nimeltä Viinitilan keisari. Sitä esitetään joka arkipäivä kakkosella klo 16.15. Aikaisemmin en ole juuri telkkariohjelmien ohjelmatietoja katsellut, mutta nyt siitäkin on tullut jokapäiväinen rituaali. Vähän tässä rupeaa olemaan sellainen eläkeläismummofiilis.

Tänään minua ilahdutti: Ensimmäistä kertaa tänä keväänä on niin lämmin, että ulkona voi istua ja lukea (tai virkata). Piti oikein kaivaa aurinkolasit esille, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti.