Rose Fields -huivi ja lanka-ale

Toukokuu on alkanut sellaisella vauhdilla, että on ollut aikamoisia vaikeuksia pysyä kyydissä mukana! Heti vapun jälkeen alkoi Dropsin superale eli kaikki villaa sisätävät langat myydään 35 prosentin alennuksella. Sellaista tilaisuutta ei voi jättää väliin, joten kuun vaihteessa vietin erinäisiä tunteja miettien, että mitä lankoja minä todellakin haluan. Mallikin piti miettiä valmiiksi, sillä en halunnut, että langanosto lähtisi taas niin sanotusti lapasesta.

Cotton Merinoa olen katsonut sillä silmällä jo aikaisemmin. Väriksi olin ajatellut ruskeaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut kaupassa tarpeeksi. Aika kivalta tämä vihreäkin tosin näyttää. Malliksi ajattelin tätä Dropsin pitsineuletakkia.

Suvi Simolan Golden Hour on tehty Baby Merino -langasta, joten toki sitäkin piti ostaa. Olen hankkinut itselleni myös ohjeen, joten periaatteessa voisin aloittaa neulomisen milloin tahansa.

Kun tein huhtikuun lankatilastoa, niin huomasin, että en saanut valmiiksi yhtään marinoitunutta ufoa. Minullahan oli tavoitteena täksi vuodeksi, että joka kuukausi pitäisi saada yksi vanha työ valmiiksi. Toisaalta en ole kauhean pettynyt itseeni, sillä kyllä vanhat työt ovat kuitenkin jonkin verran edistyneet. Ongelmana mulla on kaikkien töiden kanssa tällä hetkellä se, että jokaisessa työssä on jokin "hankala" vaihe menossa. Toisin sanoen niiden tekeminen vaatii keskittymistä ja ohjeen tulkitsemista. Kaipaisin kuitenkin juuri nyt jonkin sellaisen työn, jota saisi vain neuoa/virkata ilman ajatuksen häivääkään.

ROSE FIELDS
Lanka: Novita Bambu 195g
Koukku: 3.5mm
Ohje: Drops 154-12

Yllä oleva virkattu huivi on mainio esimerkki tällaisesta simppelistä ohjeesta.

Novitan Bambua (vanha versio) oli mukava virkata ja isohkolla koukulla tuli nopeasti valmista.

Bambusta tehty huivi on ollut varsin sopiva asuste näihin toukokuun varsin viileisiin päiviin.

Huivin yläreuneunasta tuli hieman lörppö, mutta se ei juurikaan haittaa, kun huivin kietaiseen kaulan ympärille.

Päivän kirjavinkki: Takana puhumisen taito, Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen kuuluu suosikkikirjailijoihini, joten tottakai pidin huolta siitä, että sain Kirjan ja ruusun -päivänä tämän teoksen itselleni. Tätä kirjaa ei voi siis ostaa mistään, vaan sen sai kylkiäisenä, kun osti vähintään kymmenellä eurolla jonkin muun kirjan. Härkösen kolumnit ovat hulvatonta luettavaa. Kirja ei todellakaan ollut pettymys. Itse asiassa tässä on kirja, jonka luen mielelläni joskus vielä uudelleen.

Tänään minua ilahdutti: Äitienpäivänä meillä on tapana käydä vierailemassa lastemme isovampien luona. Joskus tuntuu, että oma äitienpäivä jää varsin vähälle huomiolle. Niinpä olikin ilahduttavaa, kun vietimme tänä vuonna minun päivääni jo etukäteen lauantaina.

Lahjaksi sain hajuvettä, kosteusvoidetta ja kaksi kukkaa; ruusuja sisälle ja komea petunia ulos:

Kaiken kukkuraksi tytär leipoi valkosuklaakakkua!

Nimpparilahjoja

Lidlissä oli viime viikolla houkutteleva sukkalankatarjous. Itselläni ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä kyseiseen kauppaan heti aamusta, joten pyysin eläkkeellä olevaa äitiäni hätiin. Kuten varmasti moni tietääkin, niin Lidlin tarjoustuotteita on usein aivan turha käydä katsomassa enää iltapäivällä.

Tällaiset langat äitini onnistui minulle hankkimaan:

Tarjolla olisi ollut sinisensävyistäkin sukkalankaa, mutta siitä en ollut tällä kertaa kiinnostunut. Tarkoituksena oli maksaa langat ihan itse, mutta saan ne kuulemma nimipäivälahjaksi. No, kyllähän se minulle sopii!

Sain lahjaksi lisääkin lankaa. Mieheni nimittäin hankki Novitan Otava-lankaa, jossa on 65% villaa ja 35% kierrätysvillaa. Neuletiheys on sama kuin 7Veljeksessä.

Aika hyvin valittu lahja, sillä olen aikaisemmin vain hypistellyt kyseistä lankaa kaupassa. Lankojen lisäksi sain vielä muhkean kukkakimpun.

Tänään minua ilahdutti: Seurassa ilmestyvässä Mummo-sarjakuvassa oli jälleen aiheena neulominen.

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä oli puolestaan Molla Millsin haastattelu.

Äitienpäivänä

Tänä aamuna sain herätä lasten onnittelulauluun. Laulun lisäksi sain lahjoja. Tytär oli käynyt ostamassa kauniita kynttilöitä ja herkullista tummaa suklaata.

Sen lisäksi sain paperipussukan, josta löytyi ensinnäkin Dropsin uusimmat ohjekuvastot.

Näitä olen jo useamman kerran käynyt kyselemässä paikallisesta lankakaupasta, mutta valitettavasti niitä ei ollut sinne vielä saatu. Ihmettelin suuresti, miten mieheni (joka oli nämä käynyt hankkimassa) saattoi tietää, että kaipaan juuri näitä lehtiä. Selitys on, että kauppias tiesi kenelle lahja on tulossa ja siten hän osasi antaa hyviä neuvoja. Täydellistä asiakaspalvelua siis!

Eikä siinä vielä kaikki! Sain nimittäin kaiken kukkuraksi ihkuja lankoja:

Kunhan sormi paranee, niin näistä aion tehdä itselleni huiveja.

Ja onhan minulla ikkunalla vielä ruusukin. Anopilla on sellainen hassu tapa, että hän ostaa minulle kukan äitienpäivänä. En ole vielä oikein ymmärtänyt, että miksi, mutta onhan kukkia aina kiva saada.

Päivän kirjavinkki: Sophie Kinsella, I´ve Got Your Number (suom. Soitellaan, soitellaan; Bantam Press 2012)

Olen tainnut lukea kaikki Sophie Kinsellan kirjat. Ensimmäisen kirjan taisin saada käsiini siten, että unohdin peruuttaa kirjakerhon kuukaudenkirjan. Ensin unohdus harmitti, mutta kun rupesin lukemaan kirjaa, niin harmitus kyllä katosi. Tälläkään kertaa Kinsella ei petä. Kirjassa riittää tuttuun tapaan kaikenlaisia kiperiä tilanteita, joista päähenkilö kuitenkin aina selviää. Huumori on Kinsellan valttikortti.

Tänään minua ilahdutti: Nappiin osuneet äitienpäivälahjat!

Joululahjoja

Joulupukki toi monta ihanaa lahjaa, enkä aio niitä kaikkia tässä esitellä. Tänä vuonna lapsenikin olivat päättäneet muistaa meitä vanhempia lahjoilla. Poikani meinaa välillä tuskastua totaalisesti lankakasoihini ja niinpä hän on vannonut, ettei aio koskaan ostaa minulle lankaa. Jostain kumman syystä hän kuitenkin suostui luopumaan periaatteestaan ja paketista löytyi tällainen suklaalevyn kera:

Kun kyselin, miten hän oli päätynyt juuri tähän lankaan, niin syynä oli kuulemma langan nimi; hänhän on itsekin isoveli!

Tyttäreni mainosti jo etukäteen, että hänen lahjansa ei ole kaupasta ostettu, eikä se ole myöskään itse tehty.  En kyllä millään keksinyt, että mikä se voisi olla. Kortin toinen puoli näytti tältä:

... ja toisella puolella oli tämä:

Ihanan mahtava lahjaidea! Täytyykin tarkkaan harkita, että milloin käytän nuo kymmenen hierontakertaa.

Miehelleni vinkkasin aika suoraan, että lahjakortti lankakauppaan olisi parasta, mitä tiedän. Onneksi hänellä on ollut niin paljon työkiireitä joulua ennen, että hän todella suostui hankkimaan minulle helpon (mutta ah niin mieluisan) lahjan:

Kuten huomaatte, niin olen ollut onnentyttö lahjojen suhteen!

Tänään minua ilahdutti: Jouluruuat on nyt syöty ja tänään voidaan palata taas normaaliin ruokavalioon. Hassua, miten nopeasti noihin jouluherkkuihin voikin kyllästyä!