Mysteeri

Nyt täytyy laittaa heti uusi postaus perään, sillä päivitettyjä blogeja lukiessani törmäsin tällaiseen hauskaan mysteerineulonta-juttuun. Joo, tiedetään, että keskeneräiset pitäisi joskus saada valmiiksi, mutta mulla ei taida olla yhtään huivia kesken, joten tähän osallistuminen on ihan perusteltua.

Pässin pökkimät

Kuten jo aikaisemmin taisin mainita, niin innostuin neulomaan sukat sukkiskampanjaan. Kynnys aloittamiseen oli matala, kun Susun lankakauppa sponsoroi langat. Lopputuloksena on harmaat miesten perussukat.

Näitä sukkia kuvatessani, minulle tuli mieleen harmaa pässini, joka ihan hyvin olisi voinut olla näiden sukkien villan alkulähteenä. Väri ainakin on prikulleen sama.

No, tältä oliolta ei kyllä kannata villoja keriä, sillä voi olla, että uutta ei tule tilalle! Niinpä olikin parempi käyttää norjalaista villa/nylon/akryyli-sekoitusta. Lanka on aika karheaa ja minulla sormet kipeytyivät tällä langalla neulottaessa. Ehkäpä minun sormeni ovat tottuneet viime aikoina liian hienoihin lankoihin. Sukista tuli kuitenkin kivat.

PERUSSUKAT
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Gjestal Raggegarn 115g

Tänään minua ilahdutti: Postilaatikkoon oli tungettu iso paketti Saksasta. Luulin jo, että se on kadonnut matkalla, koska saapuminen kesti niin kauan. Esittelen myöhemmin laatikon sisällön.

Neulojan apulaiset

Kuten tulikin jo pari postausta sitten todettua, niin keskeneräisiä töitä tästä taloudesta löytyy joka lähtöön. Tämä siitä huolimatta, että minulla on kaksi apulaista, jotka päivät pitkät kilisyttelevät puikkoja! Saanko esitellä ensimmäisen apurini:

Hän on kotoisin Lontoosta eräästä pienestä putiikista. Puikot ovat aika heppoiset, mutta upean kaulaliinan hän on jo saanut neulottua itselleen. Tai jos tarkkoja ollaan, niin taitaa tuo kaulaliinakin olla vielä hieman kesken! Voi miten tyypillistä.

Toinen apureistani edustaakin jo hieman varttuneempaa sukupolvea. Pelastin hänet pari vuotta sitten kirpputorilta:

Kyllä kokemus on valttia, sillä mummon puikot ovat perinteiset metalliset ja valmistakin tulee ihan hurjaa vauhtia. Kunhan oliivinvihreä neule on valmis, niin mummo saa jatkaa jotakin minun neulettani.

PS. Mummo on tainnut neuloa koko yön, sillä silmät meinaavat väkisinkin lurppia.

Tänään minua ilahdutti: Meidän miniomenapuista on saatu tänä syksynä satoa. Ensimmäisenä vuotena tuli yksi omena, joka piti jakaa veitsellä tasan kaikkien perheenjäsenten kesken. Nyt omppuja saa syödä oikein urakalla.

Lampaita (osa I)

Kun katsoo blogini nimeä ja nimimerkkiäni, niin ei ole varmasti yllätys, että pidän lampaista. Myös täällä kotona lammasvillitys näkyy monella eri tavalla. Käteeni tarttuu oikeastaan melkein mikä esine tahansa, jos siinä on lampaan kuva. Viime kesänä lammasaarteistoni karttui kahdella kassilla:

Tämä löytyi Tallinnasta Sadamarketista. Olimme menossa jo takaisin laivalle, kun silmäni osuivat tähän kassiin. Kertakaikkiaan upea löytö!

Toinen kassi on ostettu paikalliselta iltatorilta. Kangas on sen verran ohutta, että tätä voi pitää käsilaukussa varakassina. Kyllä nyt kelpaa mennä vaikka lankaostoksille!

Tänään minua ilahdutti: Söin juuri herkullisen munkin, enkä pode edes tunnontuskia!

Jotain tarttis tehrä!

Seurasin kesäkuussa muiden bloggaajien KYH-seikkailuja (kesäkuun alusta piti joka päivä aloittaa jokin uusi käsityö juhannukseen asti). Koko homma näytti ihan hauskalta, mutta minulla ei silloin ollut vielä blogia, joten en sitten kuitenkaan osallistunut siihen. Ehkäpä oli ihan hyväkin juttu, että KYH jäi väliin, sillä keräsin tänä aamuna keittiön pöydälle kaikki keskeneräiset työni (voi kyllä olla, että jostain löytyy lisääkin).

 

Keskeneräisiä töitä on kaiken kaikkiaan 14!!! Kaikkein hulluinta on, että vasemmassa yläkulmassa olevasta neuletakista puuttuu vain vetoketju. Kun sain neuleen valmiiksi, niin juoksin kauheaa vauhtia ostamaan vetoketjua, jotta ehtisin ennen kuin kauppa menee kiinni. Sain vetoketjuni, mutta sen ompelu on kestänyt nyt n. kolme vuotta...

Blogin yhtenä tarkoituksena on, että saisin jonkinlaista tolkkua näihin keskeneräisiin töihini. Itse asiassa se on kyllä jo toteutunutkin, sillä olenhan parin viikon aikan saanut valmiiksi kaksi Noro-puseroa. Tästä vaan jatketaan sisukkaasti.

Tänään minua ilahdutti: Minun ei tarvinnut herätä herätyskellon pirinään.

Hupsista!

Kovasti olen yrittänyt pienentää valtavaa lankavarastoani, mutta tasaisin väliajoin tulee tällaisia repsahduksia:

Sukkalankoja lukuun ottamatta, mulla on aika harvoin tarkkaa kuvaa siitä, mitä langoista aikanaan valmistuu. Ostokriteerinä onkin usein langan kaunis väri tai edullinen hinta. Tänään kumpikin kriteeri täyttyi ja siksi lankavarasto karttui 900g:lla.

En kyllä osaa pitää näitä ostoksia minään paheena, sillä niin paljon iloa lankakerien sively ja värien ihailu tuottavat. Katsokaa vaikka näiden hahmojen ilmeitä! Ihan ilmiselvästi ne nauttivat olostaan lankaviidakossa.

Tänään minua ilahdutti: Löysin kirppikseltä todella halvalla kaksi melko uutta sisustuslehteä.

Peittokatsaus

Tasaisin väliajoin tekee mieli tehdä peittoja. Mieluiten virkkaan niitä, mutta ainakin yhden olen myös neulonut. Tälläkin hetkellä minulla on jemmassa virkattuja palasia, mutta niitä tarvitaan vielä paljon lisää, ennen kuin niistä peittoa saa aikaiseksi. Rupesin katsomaan vanhoja valokuvia ja yritin etsiä sieltä kaikki tekemäni peitot. Ihan kaikkia ei löytynyt ja voi olla, että joistakin vanhemmista ei ole koskaan kuvaa otettukaan.

Suurin osa peitoista on päätynyt lahjoiksi; etenkin noita pieniä vauvapeittoja on kiva antaa uusille tulokkaille. Kaikkein suuritöisin on ollut kuvasarjan ensimmäinen peitto, joka on tehty isoäidinneliöistä. Olenkin sanonut lapsille, että se on perintökalleus, josta täytyy pitää hyvää huolta! 

Tänään minua ilahdutti: Hieroja kävi tänään hieromassa kipeitä hartioitani. Nyt kelpaa taas tarttua puikkoihin!