En taida olla ainut lankoihin hurahtanut, joka on joskus haaveillut omasta lankakaupasta. Tiedän, että minusta ei olisi kauppiaaksi, koska en haluaisi luopua yhdestäkään kerästä. Haaveeni kaupasta liittyykin siihen, että lankakauppa olisi niin ihana työympäristö. Koska mulla ei varmaan koskaan tule olemaan omaa kauppaa, niin ei auta muu kuin leikkiä kauppaleikkejä kotona.
Mun lankavarastot on tunnetusti aika ruhtinaalliset. Olen kuitenkin onnistunut kätkemään melkein kaikki lankani erilaisiin kaappeihin ja sängyn alle. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta se on myös hieman ongelmallista. Kun langat ovat piilossa, niin en aina muistakaan, mitä ihanuuksia minulla on. Ja kun en muista, niin sitten marssin lankakauppaan ja ostan taas uusia lankoja. No, lankakauppias on tästä varmasti iloinen, mutta joskus voi käydä niin, että tähän taloon ei mahdu lankojen lisäksi enää yhtäkään asukasta...
Tästäpä keksinkin oivan idean. Minäpä rupesin raivaamaan kirjahyllyyni hieman tilaa, jotta voisin leikkiä, että minulla on ihan pikkuruinen lankakauppa. Ajatuksena on, että esillä olevat langat saisivat aikaan sellaisia inspiraatioita, että todellakin rupeaisin käyttämään omia varastojani. Kas näin!
Tässä kolossa on Wollmeise- ja Noro-lankoja. Aika sääli, jos tällaiset kaunottaret ovat kaapissa piilossa.
Tässä on puolestaan erilaisia sukkalankoja. Ja vielä yksi lähikuva:
Tää mun uusi lankakauppani toimii, sillä eilen illalla otin jo käyttöön alarivitä yhden kerän. Hyvä minä!
Lankakaupassa pitää olla myös houkuttelevia koreja. Neulontanojatuolini lähettyville asetinkin siksi lankakorin, jossa on iloisen värisiä lankoja.
Mitäs pidätte minun puodistani? Kyllä minä jatkossakin aion mennä ihan oikeaankin lankakauppaan, mutta toivottavasti saan myös näitä omia varastojani näin käytetyksi.
Tänään minua ilahdutti: Hieroja kävi juuri hieromassa kipeitä hartioitani. Nyt on taivaallisen ihana olo.
