Amerikan tuliaisia

Mies oli jälleen viikon pituisella työreissulla. Tuollaisilla reissuilla ei kauheasti jää vapaa-aikaa, mutta esitin kainon toiveen, että neulelehdet olisivat kivoja tuliaisia... Sopiva kauppa oli osunut kohdalle ja tällaisen lehtikasan hän minulle toi:

Erityisen ilahtunut olin näistä lehdistä sen takia, että perjantaina piti ilmestyä Novitan uusi lapaslehti, mutta mistään kaupasta en sellaista löytänyt. Näissä riittää ihmettelemistä pitkäksi aikaa ja sen lapaslehden ehdin saada sitten joskus myöhemmin. Samalla kun lueskelen lehtiä, voin nauttia tuliaissuklaasta:

Olen jo useamman vuoden ajan syönyt suklaata, jossa kaakaon osuus on vähintään 70%. Nykyisin minulle maistuvat hyvin myös tällaiset järeämmät prosentit.

Uudenvuodenlupaukseni oli, että lankaostoksia on rajoitettava. Tammikuu on sujunut erinomaisesti, sillä olen ostanut ainoastaan 50g lankaa. Tällainen yksinäinen Noro-kerä oli pakko ostaa, kun hintaa oli vain puolet alkuperäisestä:

Valmiita töitä ei ole vielä esiteltäväksi asti, sillä kaikki aika on mennyt tämän projektin kanssa:

Loppu rupeaa kuitenkin tässäkin työssä häämöttämään, joten palataan asiaan piakkoin.

Tänään minua ilahdutti: Olen kerännyt kaikki langanpätkät viime vuodelta lasipurkkiin. Nyt kun vuosi vaihtui, niin laitoin pätkät pussiin ja rupesin täyttämään lasipurkkia tämän vuoden langoilla. Tällaisen pussukan verran niitä pätkiä kertyi:

Punainen pipo

Marraskuussa tein ensimmäisen version Kahden euron -piposta. Pipo on ohut, mutta se oli juuri sopiva leutoon alkutalveen. Nyt sain valmiiksi punaisen samasta langasta.

KAHDEN EURON PIPO
Lanka: Drops Alpaca Silk 22g
Puikot: 4mm
Ohje: Prosessineulojan blogista

Tein tämän pipon itselleni, mutta voi olla, että luovutan sen tyttärelle (joka toimii taas mallina). Jostain syystä tällainen lötkö pipo ei oikein pue minua. Tai jos totta puhutaan, niin minua ei kyllä pue minkäänlainen pipo!

Tällä hetkellä pakkasta on niin rutkasti, että pipo joutuu joka tapauksessa hyllylle odottelemaan lämpimämpiä aikoja.

Drops Alpaca Silk ei edelleenkään tuntunut kovin kivalta neulottavalta. Yksi kerä sitä olisi vielä jemmassa, joten kai sillekin pitäisi jokin kohde keksiä.

Päivän kirjavinkki: Samoilla silmillä, Peter Franzén

En ole lukenut Peter Franzénin esikoisromaania Tumman veden päällä, mutta siitä huolimatta lainasin kirjastosta tarinan jatko-osan, joka on nimeltään Samoilla silmillä. Kirja kertoo Franzénin omasta elämästä ja tässä kakkososassa hän on teini-ikäinen. Varmasti lapsuudesta kertovan ykkösosan lukeminen olisi antanut lisää perspektiiviä, mutta hyvin kirja toimi itsenäisenä romaaninakin. Peter Franzén lukee itse kirjansa ja hyvin lukeekin! Dialogeissa on paljon murretta ja se toimii ihan eri lailla kuultuna kuin luettuna. Kaiken lisäksi Franzénilla on jumalaisen pehmeä ääni!

Tänään minua ilahdutti: Vaikka kovat pakkaset välillä harmittavat, niin yksi hyvä puoli niissä on; nyt voi todellakin käyttää kaikkia paksuja neuleita ilman, että läkähtyy. Yllätyksekseni tästä Noro-puserosta on tullut ykkössuosikkini.

Juhlakeeppi vanhojentansseihin

Lokakuussa hankimme tyttärelle puvun vanhojentansseihin. Asukokonaisuuteen tarvittiin keeppi ja neulojaäiti ryntäsi tietysti samantien netin ihmeelliseen maailmaan mallia etsimään. Dropsilta sellainen löytyikin aika helposti. Alku sujui hienosti, mutta jossain vaiheessa neulominen ei enää innostanutkaan ja lankakin pääsi välillä loppumaan. Työn valmistutta olin varma, että neule ei ole kovinkaan onnistunut. Tänään tytär halusi kokeilla pukuaan, joten minunkin oli ommeltava puuttuvat napit keeppiin.

JUHLAKEEPPI
Lanka: Drops Symphony 472g
Puikot: 6.5 ja 7mm
Ohje: Drops 105-35

Nyt kun katson näitä kuvia, niin voin todeta, että taisin sittenkin onnistua! Tytär oli ainakin todella tyytyväinen keeppiinsä.

Äitikin voi huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse enää ruveta uutta ohjetta etsimään.

Tänään minua ilahdutti: Joulukuussa tilasin kolmeksi kuukaudeksi LivBoxin. Tammikuun lähetys tuli viime viikolla ja kaikki laatikon tuotteet olivat mieluisia.

Onhan koko homma hieman "hömpötystä", mutta mukavaa sellaista!

Suunnitelmia loppiaisaattona 2014

Minulla on tällä hetkellä haikea olo.  Haikeuden aiheuttaa se, että kohta pitäisi luopua joulukuusesta.

Neulasia ei ole juurikaan varissut ja aamuisin on ollut ihana laittaa kuusenvalot palamaan. Järki kyllä sanoo, että huusholliin tulee runsaasti tilaa, kun kuusi heitetään ulos, mutta yhtä kurjalta luopuminen kuitenkin joka vuosi tuntuu.

Toisaalta tähän aikaan vuodesta on myös innokas olo. Etenkin käsityörintamalla on kiva tehdä uusia suunnitelmia ja samalla myös tilastoida edellisen vuoden tekemisiä.

Vuonna 2013 tein yhteensä 48 erilaista neule- tai virkkaustyötä. Sukkien osuus oli suurin, sillä niitä tein 17 paria. Lankaa kului yhteensä  8 188g. Lankaostoksia tuli tehtyä yhteensä 18 722g!!! Lankavaraston pienennys ei siis mennyt ihan nappiin...

Useamman päivän ajan olen miettinyt, että millaisia neuletavoitteita minulla on vuodelle 2014 ja tällaisia ajatuksia on putkahtanut mieleeni:

1) Keskeneräisiä töitä minulla on tällä hetkellä 19 kappaletta. Joka kuukausi valitsen yhden ufon ("Kuukauden ufo") ja teen sen joko valmiksi tai sitten se saa purkutuomion.

2) Käytän varastossani olevia namilankoja; Wollmeise, Noro,  Rowan Felted Tweed...

3) Yritän laittaa valmiit työt myös Ravelryyn. Jostain syystä tässä asiassa olen pahasti lipsunut viime vuoden aikana.

4) Kirpputorilta saa ostaa lankoja (mutta niiden täytyy olla kivoja). Lankakaupasta saa ostaa lankoja silloin, kun omasta varastosta ei sopivaa lankaa löydy. Jonkun yksittäisen namilangan saa ostaa, jos kovasti tekee mieli.

5) Omassa hyllyssä olevia neulekirjoja ja -lehtiä pitää käyttää tehokkaammin. Uusia ostetaan harkiten. Aina ei tarvitse ostaa kokonaista kirjaa, vaan Ravelrysta voi ostaa myös yksittäisen ohjeen.

6) Kirjoneuletta pitäisi harjoitella lisää. Ainakin yhdet lapaset aion tehdä.

7) Uuusia töitä saa aloittaa niin paljon kuin haluaa, kunhan ne tehdään varastolangoista. Samalla pitää huolehtia siitä, että ykköskohta ei unohdu eli "Kuukauden ufo".

Tonttu on nyt kirjannut kaikki tavoitteet muistiin omaan kirjaansa. Vuoden päästä nähdään, pysyinkö tavoitteissani!

Tänään minua ilahdutti: Ehdin olla jo töissä torstaina ja perjantaina. Nyt tämä kolmen päivän vapaa tuntuu taas makealta.

Vuosi päättyy Katiaan

En omista kauheasti Katian lankoja, mutta sattumoisin vuoden kaksi viimeistä työtä kummatkin on tehty Katialla. Näille töille on yhteistä myös se, että kummatkin on tehty pojalleni.

HARRY-PIPO
Lanka: Katia Laine Nylon ja Katia Olé Socks Taiga yht. 32g
Puikot: 3.5mm
Ohje: Drops 135-15

Tämä on jo toinen Harry-pipo. Ensimmäisen tein vähän aikaa sitten miehelleni. Välihuomautuksena kerrottakoon, että miehen pipo hävisi mystisesti jouluaattona! Eilen anoppi soitti ja kertoi löytäneensä pipon pihansa nurmikolta märkänä ja likaisena. Voi noita miehiä!

Tässäkin versiossa tein kavennukset hieman tiheämmin kuin ohjeessa, mutta kun katson näitä kuvia, niin olisi ilmeisesti pitänyt noudattaa ohjetta tarkemmin. Pipossa saisi olla hieman enemmän korkeutta. Täytyy ilmeisesti tehdä Harrysta vielä kolmaskin versio.

KATIA-SUKAT
Lanka: Katia Olé Socks Duetto 75g
Puikot: 2.5mm
Ohje: perussukka 17s/puikko

Olin ensin melko varma, että näistä sukista tulee rumat, mutta loppujen lopuksi tykkäsinkin tuosta liukuvärjäyksestä.

Vaikka sukat ovat miesten kokoa, niin yllättävän nopeasti ne valmistuivat. Raidoilla on yleensä sellainen vaikutus, että on pakko neuloa vielä seuraava raita ja sitä seuraava... Tässä ei ole varsinaisia raitoja, mutta odottelin koko ajan tuon sinisen sävyn ilmestymistä.

Päivän kirjavinkki: Ikuisesti Suomi, Diana Webster

Jos kuulut samaan ikäryhmään kuin minä (40-50v.), niin todennäköisesti olet kuullut englanninopintojen yhteydessä nimen Diana Webster. Ainakin hänen äänensä on tuttu erilaisista opetusohjelmista. Kirjassaan Ikuisesti Suomi hän kertoo vuodesta 1952, jolloin hän saapui Suomeen opettamaan englantia. Erityisen hauska on lukea, millaista elämä 60 vuotta sitten oli. Nuoren englantilaistytön sopeutuminen outoon maahan ei ollut ihan helppoa. Sille tielleen Diana kuitenkin jäi, sillä edelleenkin hän asuu Suomessa.

Tänään minua ilahdutti: Blogikoiraa ei paljon haittaa, vaikka vatsan alla on hervottoman iso lelukissa! Se on muuten hänen lempilelunsa.

Tämän kuvan myötä toivotan kaikkille ONNEA VUODELLE 2014!

Kyllä minua tänäänkin ilahdutti!

Kylläpäs sattui hassusti! Minä nimittäin julkaisin juuri blogitekstin ja unohdin siitä kokonaan osion, jossa kerron, mikä minua tänään ilahdutti. Kerrotaan se siis tässä.

Tänään minua ilahdutti: Blogikoira on jokapäiväinen ilonaihe. Katselin juuri jouluaattona otettuja kuvia ja tämä kuva rupesi naurattamaan:

Peiton alta pilkistävä kuono kuuluu joulupukkia pelkäävälle blogikoiralle!

Joululahjoja?

Tänä vuonna en saanut yhtään neuleaiheista joululahjaa. En ollut tosin mitään toivonutkaan. Ennen joulua ostin kuitenkin muutaman jutun itselleni, joten kai nekin eräänlaisia joululahjoja ovat.

Ann Hoodin Knitting Yarns on kirja, jossa on eri kirjoittajien tarinoita neulomisesta. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta kansikin näyttää jo varsin herkulliselta.

Yllä pieni näyte sisällysluettelosta. Tilasin kirjan Adlibrikseltä.

Toinen hankkimani kirja ei ole aivan ajankohtainen:

Paikallisessa halpakaupassa myytiin kaikki kirjat viidellä eurolla. Bongasin heti tämän Arnen ja Carloksen pääsiäispallokirjan, mutta en ostanut sitä, sillä olin aivan varma, että minulla on jo se. Muutaman päivän kuluttua katselin kirjahyllyäni hieman tarkemmin ja huomasin, että minulla on kaikki muut Arnen ja Carloksen kirjat, mutta ei pääsiäiskirjaa. Lähdin siis uudelleen kyseiseen kauppaan ja onneksi kirjoja oli vielä jäljellä.

Viimeisiä joululahjahankintoja tehdessäni kuljin Cittarissa myös lankahyllyn ohi (kuinka yllättävää!). Ihmetys oli suuri, kun huomasin, että lankojen hintaa oli alennettu jo ennen joulua. Niinhän siinä taas kävi, että kaksi kerää piti ostaa, kun halvalla sai!

Päivän kirjavinkki: Esikoinen, Jari Tervo

Tykkäsin kovasti Jari Tervon Esikoisesta. Kirja kertoo Tervon lapsuudesta, mutta koskaan ei voi olla ihan varma, että mikä on todellisuudessa tapahtunutta ja mikä on kirjailijan mielikuvitusta. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Kirja koostuu 12-vuotiaan pojan päiväkirjamerkinnöistä, joten lauseet ovat aika lyhyitä, mutta niihin on napakasti saatu tarkkoja huomioita. Kirja sijoittuu 70-luvulle ja koska elin omaakin lapsuuttani silloin, oli hauska tunnistaa tuolle ajalle tyypillisiä asioita ja esineitä.