Siksak-tuubi

Kaksi kauluria olen tehnyt jo aikaisemmin Novitan Viivi-langasta ja pitihän se kolmaskin sitten vielä tehdä. Tällä kerralla sentään vaihdoin ohjetta.

SIKSAK-TUUBI
Lanka: Novita Viivi 127g
Puikot: 6mm
Ohje: Me-lehti 9/2012

Siksak-kuvio tuntuu tänä syksynä olevan muotia. Aikaisemmin en ole ollut siihen erityisen ihastunut, mutta kummasti silmä aina tottuu vallalla olevaan trendiin. Kauluria oli tosi kiva tehdä ja edelleen olen sitä mieltä, että Viivi-lanka on miellyttävän tuntuista.

Siihen en puolestaan ole kovin tyytyväinen, että kauluri jotenkin löpsöttää. Ehkäpä se kuitenkin kuuluu asiaan.

Päivän kirjavinkki: Rajanaapuri, Roope Lipasti

Roope Lipasti on varmaan aika monelle tuttu pakinoitsija Kotivinkki-lehdestä. Mielestäni hänen tekstinsä ovatkin lehden parasta antia. Miten jollakin voikin olla taito kertoa aivan tavallisista perhe-elämän tapahtumista niin hauskasti! Rajanaapuri-kirjassakin on monta hauskaa kohtaa, mutta itse tarina jää hieman vaisuksi. Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin rentouttavaa luettavaa.

Tänään minua ilahdutti: Kirjainten virrassa- blogissa minulla kävi hyvä tuuri ja voitin 30 euron lahjakortin Adlibrikseen. Olen viime aikoina tehnyt runsaasti kirjaostoksia, joten minun piti aika tarkkaa miettiä, että mihin lahjakorttini käytän. Lopulta päädyin yhteen neulekirjaan ja sen lisäksi sain vielä kaksi pokkaria. Ihana palkinto, joten kiitos vielä kerran!

...ja lisää Dublinin tuliaisia

Kun blogin nimi on Raitalammas, niin ei ole kovin vaikea arvata, että lampaat ovat lähellä sydäntäni. Dublin oli oikea aarreaitta tällaiselle lammasfanille. Itse asiassa matkamuistoja myyvässä liikkeessä melkein puolet tavaroista oli lammasaiheisia (no, ehkä liiottelen vähän, mutta paljon niitä ainakin oli). Ensimmäinen ajatus oli, että minä ostan nämä kaikki tavarat, mutta onneksi yhden yön nukuttuani järki voitti. Lopulta päädyin näihin:

Mukiin taisin ihastua ensisilmäyksellä. Sitä on jo testattu ja voin todeta, että tee maistuu erinomaiselta näin iloisesta mukista. Peltipurkin suklaahahmoista en ollut kovin innostunut, joten tein hyvän diilin tyttäreni kanssa; hän söi suklaat ja minä sain purkin.

Ensi vuoden kalenterikin tuli hankittua hyvissä ajoin. Voi olla, että noita kuvia täytyy katsella muutamaan kertaan ennen vuoden vaihtumistakin!

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin Dublinista ei ollut kovin helppo löytää lankaa. Sama ongelma toistui, kun yritin metsästää käsityölehtiä. Lehtiä oli kyllä kaupan monessakin paikassa, mutta valikoimissa oli lähes pelkästään Seiskan kaltaisia juorulehtiä. Uskon puute meinasi jo yllättää, kunnes löysimme ison kirjakaupan, jonka valikoimissa oli runsaasti eri alan lehtiä.

Käsityölehtien lisäksi silmäni osuivat houkutteleviin joululehtiin. En tunnustaudu intohimoiseksi jouluihmiseksi, mutta kummasti kauniit kuvat saavat joulumielelle.

Tänään minua ilahdutti: Väsyneenä ja nälkäisenä rupesin kokkaamaan työpäivän jälkeen. Alku sujui hyvin, mutta puolessa välissä rupesi kiukuttamaan, kun kaikki ei sujunutkaan ihan niin kuin piti. Silloin mies tuli hätiin ja sanoi: "Istu alas. Juo kupponen teetä ja minä teen ruuan valmiiksi." KIITOS!!!

Dublinin tuliaisia

Aina ennen matkalle lähtöä minun on tarkistettava netistä, että missä kyseisen kohteen lankakaupat sijaitsevat. Onneksi tein tämän tutkimustyön tälläkin kertaa, sillä Dublinissa ei vahingossa osunut lankakauppaa kohdalle. Myöskään tavarataloista en löytänyt lankaosastoja. Tyttäreni ei valitettavasti ole mikään suuri lankafani, joten armahdin hänet ja kävimme vain yhdessä lankakaupassa.

"This is Knit" sijaitsi viehättävässä ostoskeskuksessa. Kyllä vain, ostoskeskuskin voi olla viehättävä, jos se on rakennettu 300 vuotta vanhaan rakennukseen!

Onneksi putiikki oli avoinna, sillä muuten olisi tullut itku.

Kauppa oli oikein viehättävä sisältäkin ja valikoima oli melko runsas. Kuvassa näkyy vain pieni osa kaupan langoista. Olisin kuvannut enemmänkin, mutta en sitten kehdannutkaan. Fiksu olisi tietysti kysynyt heti luvan kuvaamiseen...

Yläkerrassa oli tuoleja ja sohvia ohjeiden tutkimista varten. Vaikka kauppa oli kiva, niin minun oli erittäin vaikea keksiä mitään ostettavaa. Luit aivan oikein! Lopulta päätin ostaa jotakin irlantilaista lankaa ja tällaiset vyyhdin sujahtivat pussiin:

Tänään minua ilahdutti: Postilaatikkoon ilmestyy kaikenlaisia lehtimainoksia. Aina joskus niiden mukana on jokin tavara. Aika usein mukana on kynä, joka ei välttämättä edes toimi. Tällä kerralla mukana oli huovasta tehty avaimenperä. Tämä oli mielestäni oikein kiva lahjus. Tosin en kyllä enää muista, minkä lehtimainoksen mukana se tuli, joten lehtiyhtiö ei saanut toivottua tilausta. Postikorttihyllyllä minua ilhdutti myös neuleaiheinen Muumi-joulukortti.

Syyslomalla Dublinissa

Olin syyslomalla tyttäreni kanssa tällaisissa maisemissa tiistaista lauantaihin:

Maailmassa on monia mielenkiintoisia matkakohteita, mutta jostain syystä minulla on vain muutamia sellaisia kaupunkeja tai maita, jotka ehdottomasti haluaisin nähdä. Irlanti on ollut pitkään listallani ja nyt minulla oli siis mahdollisuus nähdä Dublin.

Joskus käy niin, että paikka, josta on pitkään haaveillut, osoittautuu pettymyksesksi. Dublin ei todellakaan ollut sellainen.

Kaupungissa on paljon alueita, jotka ovat vähän "räjähtäneita" ja hieman epäsiistejä, mutta kyllä siellä on paljon kaunistakin. Nämä vastakohtaisuudet ovat yksi Dublin viehättävistä piirteistä. Toinen ilahduttava huomio oli ihmisten ystävällisyys.

Pubeja on tietysti melkein jokaisessa kadun kulmassa, mutta minun on pakko myöntää, että yhdessäkään ei tullut käytyä.

Kaupunkimatkailu on tunnetusti raskasta, sillä päivän mittaan tulee käveltyä ihan uskomattomia matkoja. Jossain vaiheessa matkaa väsymys iski ja vuokrasimme itsellemme hevoskärryt. Kyllä niillä kelpasi ajella. Kärryissä tuli ihan prinsessamainen olo!

Viimeisenä matkapäivänä lähdimme lähijunalla Howthin pieneen satamakupunkiin. Kun kerran Irlannissa ollaan, niin pitihän nähdä myös merta ja jylhiä kallioita. Howth oli juuri oikea paikka tähän.

Enpä tiennyt, että palmutkin kasvavat tällä saarella!

Ennen Dublinin matkaa jouduin pitkään miettimään, että minkä käsityön otan reissulle mukaan. Miettiminen meni ihan hukkaan, sillä koko matkan aikana taisin neuloa vain pari kerrosta sukkaa. Yhdessä lankakaupassa sentään kävin!

PS. Kyllä minä joitakin ostoksiakin tein, mutta kerron niistä seuraavassa postauksessa.

Tänään minua ilahdutti: Telkkarista alkaa ihan kohtaa "Vain elämää" niminen musiikkiohjelma, josta olen tykännyt todella paljon. Tykkään siitäkin, että tänään satoi ensilumi. Tuli heti niin jouluinen olo.

Laiheliinit Lovikkalapaset

Meinasin taas aloittaa uudet sukat, mutta onneksi tytär vihjaili, että uusia lapasia tarvittaisiin kipeästi. Mistä mahtaa johtua se tosiasia, että valmiiden töiden joukossa on monta paria sukkia, mutta lapasia siellä ei näy yhtään paria? Eihän lapastenkaan teko kovin monimutkaista ole.

LOVIKKALAPASET
Lanka: Novita Siru 83g
Puikot: 6mm
Ohje: Novita Lovikkalapaset 

Ohje on tehty Novitan Crystal- tai Kelo-langalle. Minä käytin samaa ohjetta Siru-langalle ja lopputulos on aika kapoinen.

Onneksi lapasista tuli kuitenkin ihan käyttökelpoiset. Mitään koristuksia en viitsinyt ruveta ranteeseen väsäämään, koska näissä lapasissa ei muutenkaan ole paljon "lovikkamaisuutta" havaittavissa.

Lanka on mielestäni kaunista; siniset pilkut seassa antavat kivaa elävyyttä. Neulottavuuskin oli ok. Ainoastaan solmuista tulee miinusta. Kummassakin kerässä taisi olla kolme solmua!

Lapasten väristä tulee joulu mieleen ja jouluisen lehtiostoksenkin tein toissapäivänä.

Aika harvoin ostan nykyisin virkkauslehtiä, mutta nämä jouluiset numerot ovat tosi houkuttelevia. Ehkäpä se johtuu siitä, että liinoissa on yleensä käytetty valkoisten lankojen sijaan paljon värillisiä lankoja. Joululiinoissa myös hopea ja kulta näyttävät hyvältä.

Tänään minua ilahdutti: Kylmyydestä huolimatta jotkut kesäkukista ovat jaksaneet sinnitellä lokakuuhun asti.

Tämäkin raukka on ollut ilman hoitoa varmaan jo pari kuukautta, mutta urhoollisesti se vaan jaksaa kukkia. Totuuden nimissä on sanottava, että osa kesäkukistani ovat kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa. Olen kuitenkin jo hankkinut callunoita niiden tilalle, mutta ne odottelevat vielä paperipussissa...

Punainen kori

Sain kesäkuussa lahjaksi kaksi vyyhtiä ontelokudetta. Vasta nyt punainen vyyhti muuntui lankakoriksi.

VIRKATTU KORI
Lilli-ontelokude 675g
Koukku: 8mm

Lopputulos on ihan hauska, mutta kyllä ontelokuteen virkkaaminen suhteellisen pienellä koukulla on aika tuskallista. Ensimmäisenä iltana käteen tuli haava ja hartianseutu huusi hoosiannaa! Ehkäpä tällaista virkkausta pitää harrastaa vain pieninä annoksina.

Kun kori oli valmis, niin minulle tuli heti mieleen täyttää se minilankakerillä. Minulla on näitä pieniä keriä sekä Järbon että Novitan valmistamana. En ole raaskinnut käyttää keriä mihinkään. Nyt ne sentään saivat kivan pesäkolon.

Tästä kuvasta näkyy hyvin tuo kerän pienuus, kun vieressä on ihan normikerä. Lankaa yhdessä minikerässä on vain 10g.

Päivän kirjavinkki: Kaffe med musik, Karin Brunk Holmqvist

Syyskuussa luin samalta kirjailijalta "Pieni potenssipuoti" -kirjan ja jo silloin päätin, että haluan lukea lisää hänen kirjoittamiaan kirjoja. Tässä teoksessa vanhat rouvat tekevät bussimatkan Saksaan joulumarkkinoille. Mitään sen erikoisempaa kirjassa ei oikeastaan tapahdukaan, mutta siitä huolimatta nautin kovasti kirjan lukemisesta. En osaa selittää, miksi nämä kirjat tempaisevat minut mukaansa. Jostain luin kirja-arvostelun, jossa Karin Brunk Holmqvistin kirjoja haukuttiin suurin piirtein maailman huonoimmiksi kirjoiksi. Kuitenkin niitä myydään Ruotsissa hurjasti, joten kyllä niisssä jokin taika on!

Tänään minua ilahdutti: Jee! Syysloma alkoi! Lähden ensi viikolla tyttäreni kanssa ulkomaille, mutta kerron siitä lisää myöhemmin.

Taitaa tulla kiire...

Vuoden alussa ilmoitin tavoitteekseni, että lankavaraston pitää hieman pienentyä (tai ainakaan se ei saa kasvaa). Nyt eletään jo lokakuuta ja minun kirjanpitoni näyttää, että lankavarasto on kasvanut hieman yli viisi kiloa. Höh! Miten tässä näin pääsi käymään? No, vielä ei menetetä toivoa, sillä vuoden vaihtumiseen on vielä aikaa. Tosin mun on nolona tunnustettava, että viime viikonloppuna tein muutamia löytöjä...

Aika harvoin käyn enää Prismassa, koska siellä tehdään remonttia ja mielestäni kauppa on nykyisin ihan liian iso ja epäviihtyisä. Kampanjalangat saivat minut kuitenkin liikkeelle. Novita Siru oli lanka jota lähdin varsinaisesti ostamaan, mutta samassa laarissa oli myös Novita Säde -lankaa, joten täytyihän minun sitäkin ostaa. Mielelläni olisin ostanut tuota lilan väristä enemmänkin, mutta valitettavasti sitä oli enää yksi kerä jäljellä. Onneksi aniliini sointuu sen kanssa hyvin yhteen, joten eiköhän näistä saa esimerkiksi huivin tehtyä. Paksummasta Sirusta ajattelin tehdä pipon ja lapaset.

Päivän kirjavinkki: Kansalliskirja, Turkka Hautala

Hautalan kirjassa on viitisenkymmentä kohtausta suomalaisten elämästä. Useimmat tarinoista ovat vain runsaan sivun pituisia, mutta osuvasti Hautala onnistuu luomaan mielenkiintoisia tunnelmia.

Tänään minua ilahdutti: Luin eilen ilmestynyttä Suuri Käsityölehteä, jossa viimeisellä sivulla mainostetaan seuraavaa numeroa. Sisällöstä kerrotaan mm. näin "Tee oma porokalenteri". Ihan kiva juttu, mutta minä luin hieman väärin "Tee oma porNokalenteri". Kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun!