Kantapään kautta

Miten sattuukin, että aina, kun olisi paljon asioita, joista haluaisin kirjoitella blogiini, niin juuri silloin on kaikkein kiireisintä ns. normaalissa elämässä! Tälläkin hetkellä pöydälläni on neljä upeaa neulekirjaa, joista haluaisin teille kertoa ja ihan mahtavia lankojakin on tullut viime aikoina hankittua... Ei tässä kai auta muu, kuin aina jossakin välissä kirjoitella edes vähän. Tänään voisin esitellä yhden noista neulekirjoista.

KANTAPÄÄN KAUTTA
Suomalainen sukkakirja
Niina Hakkarainen, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Suvi Niska, Kristel Nyberg
Minerva

Kantapään kautta on tekniikka- ja mallikirja. Teoriaa on yhteensä 65 sivua ja sen jälkeen alkavat sukkaohjeet. Niitä on yhteensä 15 ja näet ne alla olevista yhteiskuvista yhdellä silmäyksellä. Ohjeita löytyy sekä aloitteleville että kokeneille neulojille ja ne onkin jaoteltu kolmeen eri vaikeustasoon.

Itseäni kiinnosti eniten kirjan osio, jossa esitellään kuusi erilaista kantapäätä. Jostain syystä olen sukanneulojana jämähtänyt aina tekemään sen perinteisen lappukantapään.

Myös erilaisia kärkikavennuksia voi harjoitella kirjan ohjeiden avulla.

Sukat voi tietysti aloittaa myös kärjestä ja siihenkin annetaan erilaisia vaihtoehtoja.

Seuraavassa muutama kuva malleista, joista minä pidin eniten:

Magdaleena (vaikeustaso 1)

Humppa (vaikeustaso 1)

Tauko (vaikeustaso 2)

Twist (vaikeustaso 3)

Kielo (vaikeustaso 3)

Kirjan hakemisto on nerokas:

Sieltä voi nimittäin katsoa, mitä tekniikkaa missäkin sukkamallissa on käytetty.

Kantapään kautta on kovakantinen ja näppärän kokoinen tietopaketti sukan neulomisesta. Loistava lahjaidea!

Tänään minua ilahdutti: Näin tänään kävelylenkillä pienen alakouluikäisen pojan. Hänellä oli reppu selässä ja kädessä todella painavan näköinen muovipussi. Pussi oli niin painava, että hänen oli aina välillä pysähdyttävä. Näytti ihan siltä, kuin hänellä olisi ollut ruokaostoksia pussissa. Kun tulin hänen luokseen, kysyin, että voisinko ehkä auttaa häntä. Poika virnisti iloisesti ja sanoi, ettei tarvitse apua. Uteliaisuuttani melkein kysyin, että mitä hänellä siellä muovipussissa on, mutta eipä minun tarvinnutkaan kysyä, sillä poika kertoi iloisesti: "Mä olin kaverin luona ja me tehtiin niin hyviä lumipalloja, että mä haluan viedä ne kotiin!" Ei ollut siis ruokaostoksia...