Heijastusta ja messuilua

Kun kelloja siirrettiin takaisin talviaikaan, niin illat ovat jo tosi aikaisin pimeitä. Viimeistään nyt on aika kaivaa heijastimet esille. Tänä vuonna lankamarkkinoille tuli mielenkiintoinen lankauutuus, Lumio, joka myös osaltaan auttaa näkyvyysongelmaan. Langassa on nimittäin mukana heijastinlankaa.

HEIJASTINPIPO
Lanka: Schachenmayr Lumio 87g
Puikot: 10mm
Ohje: langan vyötteestä

Päivänvalossa langassa ei ole mitään kummallista, mutta pimeällä, kun valo osuu pipoon, niin johon rupeaa tapahtumaan!

Langan vyötteessä varoitellaan, että heijastinlanka ei ole riittävä pimeällä, vaan kaveriksi tarvitaan vielä tavallinenkin heijastin.

Pipo valmistui nopeasti isoilla puikoilla, mutta aika kömpelöä kympin puikoilla tikuttaminen on. Materiaali on akryyliä, mutta aika mukavalta se silti tuntui. Lankaa jäi jäljelle vielä n. 50g, joten joku kohde heijastinlangalle pitäisi vielä keksiä. Ehkäpä tuollaisia tupsuja voisi johonkin laittaa...

Koirakin joutui sovitusmalliksi, mutta kuten ilmeestä näkyy, niin hän ei oikein välitä näistä nykyajan humputuksista.

Yksi tämän vuoden kohokohdista oli eilen, kun pääsin kirjamessuille Helsinkiin. Kuten aina, päivä oli hyvin uuvuttava, mutta kiva. Olin hyvin maltillinen ja ostin vain neljä kirjaa (ja niistäkin leivontakirja on tyttärelle).

Kaikki lähti lapasesta -neulekirja on ollut mulla kirjastosta lainassa useamman kerran. Nyt hankin sen itselleni, kun hintaa oli enää 10e. Liza Marklund oli yksi kirjamessujen tähtiesiintyjistä. Minäkin olin kuuntelemassa hänen haastatteluaan ja tietysti uusin kirja piti hankkia nimikirjoituksineen.

Pinon ylimmäinen kirja Lärarrummet oli pakko ostaa, sillä aihe on suoraan omasta työelämästäni. Kirjailija Annika Luther on minulla aivan uusi tuttavuus.

Postikorttikokoelmanikin sai täydennystä, sillä löysin minulle uusia lanka-aiheisia kortteja.

Tänään minua ilahdutti: Vieläkin naurattaa, kun syyslomalla ostin sipulia S-Marketista ja kassalla maksaessani sain sipulille takuukuitin!!!

Kuitissa ei tosin kerrota, onko takuu 12 vai 24 kuukautta!

Islantilaisia neuleita

Varasin kirjastosta Islantilaisia neuleita -kirjan. Olen nyt selaillut sitä muutaman päivän ja olen aikalailla myyty! Ilmeisesti tämä on pakko hankkia ihan omaksi.

Ensinnäkin kirja on paksu (240 sivua) ja se sisältää 65 neuleohjetta.

Kaikilla ohjeilla on islantilainen nimi, joka on myös suomennettu. Esim. yllä oleva neule on nimeltään Ár trésins eli Puun vuosi.

Neule nimeltä Aftur eli Uudelleen on minun suosikkini, koska se on malliltaan siro. Värityskin on kaunis.

Kirjassa on ohjeita myös lapsille.

Tässä yksi esimerkki siitä, että kaikki ohjeet eivät ole perinteisiä villapaitoja.

En ole koskaan neulonut hametta, mutta tämä pusero/hameyhdistelmä on niin kaunis, että voisin jo harkita sen tekemistä.

Asusteitakaan ei ole unohdettu.

Kirjassa on myös ohjeita, joissa ei ole kirjoneuletta. Kauniit värit tekevät tästä yksinkertaisesta puserosta  upean.

Tämäkin kelpaisi minulle!

Kirjassa on paljon komeata katsottavaa :)

Tänään minua ilahdutti: Olen varannut matkat (bussi+liput) sekä Helsingin Kirjamessuille että Kädentaitomessuille Tampereelle. On kutkuttava olo, kun tiedossa on noin mukavia juttuja.

Nimpparilahjoja

Lidlissä oli viime viikolla houkutteleva sukkalankatarjous. Itselläni ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä kyseiseen kauppaan heti aamusta, joten pyysin eläkkeellä olevaa äitiäni hätiin. Kuten varmasti moni tietääkin, niin Lidlin tarjoustuotteita on usein aivan turha käydä katsomassa enää iltapäivällä.

Tällaiset langat äitini onnistui minulle hankkimaan:

Tarjolla olisi ollut sinisensävyistäkin sukkalankaa, mutta siitä en ollut tällä kertaa kiinnostunut. Tarkoituksena oli maksaa langat ihan itse, mutta saan ne kuulemma nimipäivälahjaksi. No, kyllähän se minulle sopii!

Sain lahjaksi lisääkin lankaa. Mieheni nimittäin hankki Novitan Otava-lankaa, jossa on 65% villaa ja 35% kierrätysvillaa. Neuletiheys on sama kuin 7Veljeksessä.

Aika hyvin valittu lahja, sillä olen aikaisemmin vain hypistellyt kyseistä lankaa kaupassa. Lankojen lisäksi sain vielä muhkean kukkakimpun.

Tänään minua ilahdutti: Seurassa ilmestyvässä Mummo-sarjakuvassa oli jälleen aiheena neulominen.

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä oli puolestaan Molla Millsin haastattelu.

Lempilankahuivi (nro 2)

Tässä huushollissa ei ole kohta ollenkaan jämälankoja! Minä innostuin nimittäin niin tuosta Lempilankahuivi-mallista, että tein jo toisen version. Kolmaskin on jo puikoilla...

TUUBIHUIVI
Lanka: mm. Noro Kureyon, Novita Tempo, Novita Isoveli, Drops Big Fabel yht. 237g
Puikot: 7mm
Ohje: Jonna Hietala, Kerällä, s.25 Lempilankahuivi

Tähän huiviin keräsin kaikki sinisävyiset ja valkoiset langat. Sininen ei kuulu minun ykkös-suosikkeihini, joten voi olla. että tämä huivi päätyy lahjaksi. Toisaalta näitä kuvia katsoessa sininenkään ei näytä yhtään hullummalta.

Tekeillä oleva versio päätyy omaan käyttöön, sillä siinä on punaista ja pinkkiä. Kaikki muut keskeneräiset työt ovat tällä hetkellä jäissä, koska minä vaan sommittelen jämälankoja toisiinsa. Kolme tuubihuivia taitaa kuitenkin tällä erää riittää ja sitten siirrynkin taas muiden töiden pariin.

Päivän kirjavinkki: Siipirikko, Kristiina Vuori

Kristiina Vuoren Siipirikko-kirjassa eletään 1300-luvulla. Tarinassa riittää monia jännittäviä käänteitä, mutta periaatteessa kyse on perinteisestä rakkaustarinasta. Siipirikko voisi olla vähän tylsäkin, mutta onneksi ritarimaailman kuvaaminen pelastaa kirjan. Koulussa en oikeastaan välittänyt historiasta, mutta romaanin keinoin minuunkin tarttuu joitakin tiedonjyväsiä menneestä ajasta.

Tänään minua ilahdutti: Enää kolme työpäivää ja sitten alkaa syysloma!

Keltaista

Luonto suorastaan kylpee tällä hetkellä keltaisen eri sävyissä. Keltainen on väri, joka aika yllättäin on ruvennut miellyttämään minun silmääni. Väriasiat ovat siitä jänniä juttuja, että ainakin minulla värimieltymykset muuttuvat aina välillä. Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että punainen on ainoa oikea väri. Sitten yllättäin lila rupesi tuntumaan kivalta. Olen tosin kovin kaikkiruokainen värien suhteen, joten voi olla, että suosikkivärini vaihtelee mielialan ja vuodenajan mukaan. Blogimaailmassa nähdyt muiden ihanat neuleet vaikuttavat myös siihen, minkä värisiä lankoja haluan hankkia.

Succaplokki tuli aluksi tunnetuksi sukanpingottimien valmistajana. Nyt tuotevalikoima on laajentunut ja heiltä voi ostaa jopa sukkalankaa. Olin jokin aika sitten paikallisen lankakaupan neuleillassa, jossa Succaplolin ideanikkari Aleksi Viirilä oli esittelemässä tuotteitaan. Minä ostin kätevän silmuccaruudun, jolla voi tarkistaa neuletiheyden lahjomattomasti. Sen lisäksi halusin kokeilla suomenlampaan sukkalankaa, joka on väriltään aivan ihastuttava.

Tästä voisi tulla aika kivat lapasetkin. Täytyykin ruvetaa tiirailemaan sopivia malleja.

Nallestakin piti hankkia keltavihreä versio syksyn kunniaksi.

Päivän kirjavinkki: Mikkihiirihelvetti ja muita kirjoituksia, Anna-Leena Härkönen

Kirjoja en sentään valitse yleensä värin perusteella, mutta Härkösen kolumnikokoelma nyt vaan sattuu olemaan päivän väriteeman mukainen. Mikkihiirihelvetti sisältää yhteensä 9 tekstiä, jotka on aikaisemmin julkaistu Anna-lehdessä. Tekstit olivat minulle kaikki tuttuja, mutta siitä huolimatta ne oli kiva vielä kuunnella Kaija Kärkisen lukemana. Tämä oli itse asiassa jo toinen kokoelma Annassa ilmestyneistä kolumneista. Toinen on nimeltään Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Aika hassua, että ne on julkaistu kahdessa osassa, sillä kummatkin kirjat kestävät luettuina vain n. kaksi tuntia.

Tänään minua ilahdutti: Heräsin vasta kello yksitoista eli nukuin kellon ympäri! Joskus tällaiset maratonunet tekevät terää.

Raitasukat jämälangoista

Kaikille sukan neulojille kertyy ennemmin tai myöhemmin iso kasa langanjämiä. Itse teen useimmiten sukat villalangasta, joten sellaisten lankojen keko, jossa on mukana myös puuvillaa ei ole päässyt kovin suureksi. Sen verran niitä oli kuitenkin kertynyt, että sain tehtyä tällaiset raitasukat:

KESÄISET RAITASUKAT
Lanka: Schoeller&Stahl Fortissima Mexiko Cotton Stretch, Laine Pour Chaussettes yht. 74g
Puikot: 2.5mm
Ohje: perussukka 16s/puikko

Tarkoitus oli kuluttaa kaikki puuvillaa sisältävät sukkalangat, mutta tuota keltaista jäi vielä aika paljon.

Aluksi hieman hirvitti värien kirjo, mutta aika kivasti nuo värit kuitenkin sulautuvat toisiinsa. Tykkään käyttää puuvilla/villa-sekoitteisia sukkia etenkin kesällä, mutta unisukkina ne ovat myös loistavat ympäri vuoden.

Päivän kirjavinkki: Aapine, Heli Laaksonen

Kukapa olisi uskonut, että vielä aikuisena on näin kiva tarttua aapiseen! Heli Laaksonen on yksi minun suurimmista kirjailijasuosikeistani. Miten joku voikin niin lyhyessä tekstissä sanoa niin osuvasti suuria asioita. Ja vieläpä hauskasti. Elina Warstan kuvitus ja Helin runot muodostavan herkullisen kokonaisuuden.

Kirja on minulla lainassa kirjastosta, mutta kyllä tämä pitäisi hankkia itsellekin.

Tänään minua ilahdutti: Olen viime aikoina kahminut kirjastosta todella monta ihanaa uutuuskirjaa. Olo on ollut kuin sienimetsässä, kun olen bongannut niitä uutuushyllyltä. Nyt lähdenkin sänkyyn lukemaan muutaman sivun ennen kuin nukkumatti tulee vierailulle.

Nalle-kämmekkäät

Elokuun alussa sain valmiiksi Nalle Taika-langasta tehdyn huivin. Lankaa jäi sen verran, että sain tehtyä kämmekkäät huivin kaveriksi.

NALLE-KÄMMEKKÄÄT
Lanka: Novita Nalle Taika 51g
Puikot: 4mm
Ohje: Novita Syksy 2013, malli 8

Tästä ei neule voi enää paljon yksinkertaisemmaksi muuttua, mutta aika hauskat näistä loppujen lopuksi tuli. Taika-lanka nimittäin raidottuu kivasti poikittain neulottuna.

En ole moneen vuoteen neulonut pitkillä suorilla puikoilla. Nyt kuitenkin tein niin, sillä mökillä minulla ei ollut muita puikkoja tarjolla. Aika tuskallista (kirjaimellisesti!) neulominen niillä oli. Hartiat nimittäin kipeytyivät välittömästi ja koko ajan puikot osuivat johonkin. Tuntui, ettei mistään löytynyt tarpeeksi tilaa neulomiselle.

Kämmekkäät ovat vähän liian löysät, joten silmukoita olisi voinut olla muutama vähemmän. Löysyys voi toisaalta olla hyväkin asia, sillä nyt nämä voi vetäistä sormikkaiden päälle lisälämmikkeeksi.

Taidankin ottaa tämän setin heti huomenna käyttöön!

Päivän kirjavinkki: Rautakolmio, Leena Lehtolainen

Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio -dekkari on nimeltään Rautakolmio. Kirja on tuttua ja turvallista Lehtolaista; ei mikään suuria intohimoja nostattava teos, mutta mukavaa ja viihdyttävää lukemista. Vuosien varrella olen tainnut lukea melkein kaikki Maria Kalliosta kertovat kirjat, mutta en kuitenkaan aikajärjestyksessä. Pitäisikin tarkistaa lukupäiväkirjasta (jota olen pitänyt vuodesta 1999 alkaen), että onko jokin kirja jäänyt epähuomiossa lukematta.

Tänään minua ilahdutti: Meidän koira tykkää katsella luonto-ohjelmia. (Huom! Koiran turkki mätsää aika hyvin karvalankamaton kanssa!)