Kiirettä

En ole ehtinyt kirjoittelemaan muutamaan päivään ja heti tuntuu siltä, että tämä blogi on jotenkin laiminlyöty. Kaiken kiireen keskellä olen neulonut muutaman silmukan. Keskeneräiset suuremmat työt saavat tällä hetkellä odotella vuoroaan, sillä ilmojen kylmenemisen takia on neulottava uusia asusteita perheelle. Tyttärelle tein muhkean kaulurin Noron Cashmere Island -langasta.

KAULURI
Lanka: Noro Cashmere Island (90g)
Puikot: 5 mm

Langassa on villan ja nylonin lisäksi 30% kasmiria ja se tekee langan uskomattoman pehmeäksi ja ylelliseksi. Lankaa on vielä kaksi vyyhtiä ja niistä teen pipon ja mahdollisesti vielä kämmekkäätkin. Olenkin vasta ihan lähiaikoina tajunnut, miten kätevät kämmekkäät ovat esim. koiraa ulkoiluttaessa.

Tällainen jättikerä (200g) muutti meille Citymarketista. Kyseessä on Novitan kampanjalanka Varpu. Ehkäpä tästäkin muotoutuu jossain vaiheessa esim. huivi. Tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole, mutta ostettava se oli, kun kerran halvalla sai...

Tänään minua ilahdutti: Innostuin ottamaan kuvia meidän pihasta ja jostain syystä piha näyttää paljon paremmalta kameran linssin läpi!

Nyt se on valmis

Eilen illalla sain virkattua mysteerihuivin päättelykerroksen. Vielä puolenyön aikaan konttasin pitkin lattiaa ja laitoin huivin pingotukseen Alustana mulla on aikoinaan Biltemasta ostetut palaset, jotka ovat osoittautuneet aika käteviksi, sillä niistä saa koottua juuri halutun kokoisen alustan. Pingottaminen on minusta aina yhtä hankalaa, etenkin huivien.

Tässä lisää kuvia huivista.

22 Leaves Shawlette by Lankakomero
Lanka: Opal (Sommernachtstraum) 71g
Puikot: 4mm

Tytär toimi mallina. Hänen mielestään huivin lanka on aika rumaa, mutta minä olen kyllä ehdottomasti eri mieltä! Huivi on malliltaan kaunis, mutta en ole vielä ihan varma, että miten huivia tulen käyttämään. Ehkäpä kiepsautan sen kaulalle, kuten tuossa alimmassa kuvassa.

Tänään minua ilahdutti: Sienimuhennos! Tytär oli eilen koiran kanssa pitkällä metsälenkillä ja tuliaiseksi hän toi ison pussillisen suppilovahveroita. Mies teki niistä maukasta muhennosta. Kyllä mun kelpaa!

Hankintoja

Tällä viikolla vähäinen neulomisaika on mennyt mysteerihuivin parissa. Nyt olen viimeisessä vihjeessä ja jos hyvin käy, niin huomenna voisi olla valmis huivi näytillä. Erilaisia hankintoja olen kuitenkin ehtinyt tehdä. Kuten monet muutkin, niin myös minä kävin Suomalaisessa kirjakaupassa "säästämässä". Ja kyllähän kirja on edullinen, jos hintaa on vain 5e!

Minulla on ollut tämä kirja jo ainakin kaksi kertaa lainassa kirjastosta. Mutta nyt se oli pakko hankkia omaan kirjahyllyyn. Alessa oli muitakin neulekirjoja, mutta parhaimmat niistä mulla jo olikin.

Aika monelle taitaa olla tuttuja saksalaiset käsinvärjätyt Wollmeisen langat. Minä olen ihaillut niitä jo pitkään, mutta vasta n. vuosi sitten sain lahjaksi ensimmäisen vyyhdin. Sen jälkeen olen hankkinut niitä itsekin, mutta niiden ostaminen ei olekaan aivan yksinkertaista. Kaupan päivityksiä on yleensä vain perjantaisin (aamulla ja illansuussa toisen kerran). Nopeus on tässä hommassa valttia, sillä ihmiset ympäri maailmaa kuolaavat samojen lankavyyhtien perässä. Muutaman kerran minua on onnistanut ja viime viikolla onnistuin saamaan tällaisen saaliin:

Jos tarkkoja ollaan, niin keskimmäisen vyyhdin ostin Ravelryssä yksityiseltä henkilöltä, mutta muut neljä ovat Wollmeiselta. Langat myytiin yllätyspusseissa, mutta mulla kävi uskomaton säkä, sillä sain juuri sellaisia värejä, joista pidän. Tässä vielä pari nautiskelukuvaa.

Tänään minua ilahdutti: Aurinko paistaa ja on kesäisen lämmintä (+18 astetta).
PS. Kävin juuri ruokakaupassa ja karkkihyllyn luona oli kaksi pikkupoikaa. Toinen kysyi kaveriltaan: "Haluatko nähdä, kun mä laitan haisemaan?" Samalla poika otti hyllyltä muovirasian, jossa oli kilon verran irtokarkkeja! Mä voisin kysyä samaa joskus lankahyllyn luona!!!

Hitaasti, mutta varmasti

Kolme ensimmäistä vihjettä on nyt tehtynä mysteerihuivista. Eteneminen olisi ollut nopeampaa, jos en olisi joutunut taistelemaan lankasotkujen kanssa. Jostain syystä hienosti keritty keräni ei suostunut toimimaan halutulla tavalla; kun vedin lankaa kerän sisältä, niin tuloksena oli vain kauheita solmupalleroita. No, nyt sotkut on selvitetty ja huivi näyttää tältä:

Kuvio ei erotu kovin selvästi, kun neuletta ei ole pingotettu. Uskon kuitenkin, että huivista tulee hyvä. Harmi vaan, että vihjeitä on enää kaksi jäljellä. Tosin niissä taitaakin olla vielä aika paljon tekemistä.

Muuten on neulerintamalla ollut melko hiljaista. Välillä on ollut niin paljon töitä, että en ole ehtinyt neulomaan yhtään silmukkaa. Mielenterveyden kannalta olisi kuitenkin tärkeää viettää edes 10 min. päivässä puikot kourassa. 

Tänään minua ilahdutti: Blogikoira oli tosi söpö, kun hän oli tyttären kanssa sängyssä lukemassa. Katsokaa vaikka itse!

Ylösalas

Ei taida olla kauhean monta sellaista neulojaa, joka tykkää saumojen ompelusta. Minä en ainakaan kuulu niihin. Täytyy kuitenkin todeta, että se on hieman inhimillisempää sen jälkeen, kun opettelin oikean tekniikan. Saumoista pääsee melkein kokonaan eroon, kun tekee neuleen ylhäältä alaspäin. Minä olen kokeillut sitä kaksi kertaa ja aion taatusti myöhemminkin käyttää tätä tekniikkaa.

Varmasti yksi suosituimmista ylhäältä aloitettavista neuleista on February Lady Sweater. Minä tein omani noin vuosi sitten Kristiinan suomentamalla ohjeella. Lanka oli aika ikävää neulottavaa, eikä värikään ollut kauhean kiva. Ensin ajattelinkin, että neule jää käyttämättä, mutta yllättäin siitä on tullutkin melkein lemppari. Pitäisi tehdä toinenkin, mutta tällä kertaa ihan erilaisesta langasta. Malliakin voisi hieman tuunailla.

FEBRUARY LADY SWEATER
Lanka: Rowan Summer Tweed (n. 500g)
Puikot: 3,5 mm

Toinen varsin suosittu malli on ollut Pinaattitunika. Omani on hieman löysä selästä, mutta kyllä tätäkin on jonkin verrn tullut pidettyä. Ohje oli kuitenkin sen verran sekava, että en taida tehdä uutta versiota.

PINAATTITUNIKA (SK  3/2009)
Lanka: Noro Kureyon Sock (runsaat 2,5 kerää)
Puikot: 3 mm

Mysteerihuivin toinen vihje on melkein valmis. Mun lankani meni niin kauheaan sekasotkuun, että työ etenee todella hitaasti. Välillä meinaa hermot mennä, kun eteenpäin pääsee vain muutaman silmukan verran ja taas on vastassa solmu!

Tänään minua ilahdutti: Sain palautettua kirjakauppaan pojalle ostamani kurssikirjan, jota ei sitten tarvittukaan. Kirja oli tosi kallis, koska siinä oli kahden kurssin materiaali. En saanut käteistä takaisin, mutta kuitin, jota vastaan voin tehdä ostoksia. Voi olla, että ostan itselleni jonkin neulekirjan...

Mysteerin alku

Eilen illalla sain valmiiksi ensimmäisen vihjeen Lankakomeron mysteerihuivista. Tarkkana sai olla, että kuvio menee oikein. Pientä ongelmaa aiheutti, kun piti neuloa silmukoita ristiin vasemmalle ja oikealle. Onneksi eräästä neuleoppaasta löytyi apua.

Langaksi valitsin muutama vuosi sitten ostamaani Opalin lankaa. Värin nimi on Sommernachtstraum eli Kesäyönunelma. Aika kivalta tuo väritys ainakin vielä näyttää.

Tänään minua ilahdutti: Tein viime joulukuussa Noro Kureyon -langasta villatakin, mutta valitettavasti siitä tuli minulle hieman iso. Anoppi kävi viikonloppuna kyläilemässä ja kun hän sovitti tuota takki, niin hän innostui siitä kovasti. Takki olikin paljon kauniimpi hänen päällään ja niinpä tein nopean päätöksen ja annoin sen hänelle synttärilahjaksi (tosin synttärit on vasta marraskuun lopussa). Tulin todella iloiseksi, kun suuritöinen takki pääsi käyttöön. Tässä vielä kuva takista minun päälläni.

Lankavarasto kasvoi taas!

Hieman kyllä hirvittää tämä lankojen hamstraus. Miten sattuukin aina niin, että samaan aikaan eri paikoissa on houkuttelevia lankatarjouksia ja kaiken kukkuraksi vielä nettitilauksetkin saapuvat samaan rysäykseen. Langat ovat kyllä ihania, mutta tätä nautintoa olisi hyvä jakaa vähän pidemmälle ajanjaksolle!

Kaikki alkoi siitä, että keskiviikkona tuli lankapaketti Saksasta. Tilasin sukkalankaa ja puserollisen Filzwolle-nimistä lankaa, joka taitaa olla ihan samaa lankaa kuin Novitan Puro. Ainakin vyötteen tiedot täsmäävät ja tuntuma on ihan "puromainen". Novitan versiossa ei ole kuitenkaan tätä väriä ja siksi sitä oli siis tilattava.

Tässä vielä lähikuva väreistä.

Ja sukkalangat näyttävät tältä.

Paketin mukana oli minipussi karkkeja, eikä mitä tähansa karkkeja, vaan lampaan mallisia hedelmäkarkkeja! En ole varma, että raskiinko edes syödä niitä.

Torstaina vietettiin teetee-päivää lankakaupoissa ja kaikista teetee:n langoista sai 20%:n alennuksen. Kun kuulen sanan ale, niin se on ikäänkuin erikoislupa lähteä lankaostoksille. Tällä kertaa ostokset olivat vihreäsävyisä ja yllätys, yllätys, melko maltilliset:

Sitten kyllä huomasin, että alekorissa oli 10 kerää kivan väristä Batika-lankaa. Langat ovat kahta eri värierää, mutta kun lupauduin ostamaan ne siitä huolimatta, niin Susu myi ne minulle puoleen hintaa. Luulen, että Susukin on tyytyväinen, kun sai hieman tilaa uutuuslangoille. Tosin nyt se tilaongelma siirtyi tänne meille!

Postilaatikkoon oli tullut tänään ilmoitus saapuneesta paketista, joka täytyy noutaa postista... Ehkä on viisainta palata tähän asiaan joskus myöhemmin. Nyt menen katsomaan telkkaria ja otan kiltisti kutimet käteeni, jotta joskus olisi jotakin valmistakin esiteltävää.


Tänään minua ilahdutti: Jippii, viikonloppu alkaa! Sää on ollut hyvin vaihteleva; välillä paistaa autinko ja välillä sataa rankasti. Sen ansiosta näin tänään upean sateenkaaren. Luonto kyllä osaa nämä väriasiat.

PS. Kuvien lisäämisessä oli hieman ongelmia, joten tämä kirjoitus ilmestyy vasta lauantaina, vaikka se on kirjoitettu perjantai-iltana.

Mysteeri

Nyt täytyy laittaa heti uusi postaus perään, sillä päivitettyjä blogeja lukiessani törmäsin tällaiseen hauskaan mysteerineulonta-juttuun. Joo, tiedetään, että keskeneräiset pitäisi joskus saada valmiiksi, mutta mulla ei taida olla yhtään huivia kesken, joten tähän osallistuminen on ihan perusteltua.

Pässin pökkimät

Kuten jo aikaisemmin taisin mainita, niin innostuin neulomaan sukat sukkiskampanjaan. Kynnys aloittamiseen oli matala, kun Susun lankakauppa sponsoroi langat. Lopputuloksena on harmaat miesten perussukat.

Näitä sukkia kuvatessani, minulle tuli mieleen harmaa pässini, joka ihan hyvin olisi voinut olla näiden sukkien villan alkulähteenä. Väri ainakin on prikulleen sama.

No, tältä oliolta ei kyllä kannata villoja keriä, sillä voi olla, että uutta ei tule tilalle! Niinpä olikin parempi käyttää norjalaista villa/nylon/akryyli-sekoitusta. Lanka on aika karheaa ja minulla sormet kipeytyivät tällä langalla neulottaessa. Ehkäpä minun sormeni ovat tottuneet viime aikoina liian hienoihin lankoihin. Sukista tuli kuitenkin kivat.

PERUSSUKAT
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Gjestal Raggegarn 115g

Tänään minua ilahdutti: Postilaatikkoon oli tungettu iso paketti Saksasta. Luulin jo, että se on kadonnut matkalla, koska saapuminen kesti niin kauan. Esittelen myöhemmin laatikon sisällön.

Neulojan apulaiset

Kuten tulikin jo pari postausta sitten todettua, niin keskeneräisiä töitä tästä taloudesta löytyy joka lähtöön. Tämä siitä huolimatta, että minulla on kaksi apulaista, jotka päivät pitkät kilisyttelevät puikkoja! Saanko esitellä ensimmäisen apurini:

Hän on kotoisin Lontoosta eräästä pienestä putiikista. Puikot ovat aika heppoiset, mutta upean kaulaliinan hän on jo saanut neulottua itselleen. Tai jos tarkkoja ollaan, niin taitaa tuo kaulaliinakin olla vielä hieman kesken! Voi miten tyypillistä.

Toinen apureistani edustaakin jo hieman varttuneempaa sukupolvea. Pelastin hänet pari vuotta sitten kirpputorilta:

Kyllä kokemus on valttia, sillä mummon puikot ovat perinteiset metalliset ja valmistakin tulee ihan hurjaa vauhtia. Kunhan oliivinvihreä neule on valmis, niin mummo saa jatkaa jotakin minun neulettani.

PS. Mummo on tainnut neuloa koko yön, sillä silmät meinaavat väkisinkin lurppia.

Tänään minua ilahdutti: Meidän miniomenapuista on saatu tänä syksynä satoa. Ensimmäisenä vuotena tuli yksi omena, joka piti jakaa veitsellä tasan kaikkien perheenjäsenten kesken. Nyt omppuja saa syödä oikein urakalla.

Lampaita (osa I)

Kun katsoo blogini nimeä ja nimimerkkiäni, niin ei ole varmasti yllätys, että pidän lampaista. Myös täällä kotona lammasvillitys näkyy monella eri tavalla. Käteeni tarttuu oikeastaan melkein mikä esine tahansa, jos siinä on lampaan kuva. Viime kesänä lammasaarteistoni karttui kahdella kassilla:

Tämä löytyi Tallinnasta Sadamarketista. Olimme menossa jo takaisin laivalle, kun silmäni osuivat tähän kassiin. Kertakaikkiaan upea löytö!

Toinen kassi on ostettu paikalliselta iltatorilta. Kangas on sen verran ohutta, että tätä voi pitää käsilaukussa varakassina. Kyllä nyt kelpaa mennä vaikka lankaostoksille!

Tänään minua ilahdutti: Söin juuri herkullisen munkin, enkä pode edes tunnontuskia!

Jotain tarttis tehrä!

Seurasin kesäkuussa muiden bloggaajien KYH-seikkailuja (kesäkuun alusta piti joka päivä aloittaa jokin uusi käsityö juhannukseen asti). Koko homma näytti ihan hauskalta, mutta minulla ei silloin ollut vielä blogia, joten en sitten kuitenkaan osallistunut siihen. Ehkäpä oli ihan hyväkin juttu, että KYH jäi väliin, sillä keräsin tänä aamuna keittiön pöydälle kaikki keskeneräiset työni (voi kyllä olla, että jostain löytyy lisääkin).

 

Keskeneräisiä töitä on kaiken kaikkiaan 14!!! Kaikkein hulluinta on, että vasemmassa yläkulmassa olevasta neuletakista puuttuu vain vetoketju. Kun sain neuleen valmiiksi, niin juoksin kauheaa vauhtia ostamaan vetoketjua, jotta ehtisin ennen kuin kauppa menee kiinni. Sain vetoketjuni, mutta sen ompelu on kestänyt nyt n. kolme vuotta...

Blogin yhtenä tarkoituksena on, että saisin jonkinlaista tolkkua näihin keskeneräisiin töihini. Itse asiassa se on kyllä jo toteutunutkin, sillä olenhan parin viikon aikan saanut valmiiksi kaksi Noro-puseroa. Tästä vaan jatketaan sisukkaasti.

Tänään minua ilahdutti: Minun ei tarvinnut herätä herätyskellon pirinään.

Hupsista!

Kovasti olen yrittänyt pienentää valtavaa lankavarastoani, mutta tasaisin väliajoin tulee tällaisia repsahduksia:

Sukkalankoja lukuun ottamatta, mulla on aika harvoin tarkkaa kuvaa siitä, mitä langoista aikanaan valmistuu. Ostokriteerinä onkin usein langan kaunis väri tai edullinen hinta. Tänään kumpikin kriteeri täyttyi ja siksi lankavarasto karttui 900g:lla.

En kyllä osaa pitää näitä ostoksia minään paheena, sillä niin paljon iloa lankakerien sively ja värien ihailu tuottavat. Katsokaa vaikka näiden hahmojen ilmeitä! Ihan ilmiselvästi ne nauttivat olostaan lankaviidakossa.

Tänään minua ilahdutti: Löysin kirppikseltä todella halvalla kaksi melko uutta sisustuslehteä.

Peittokatsaus

Tasaisin väliajoin tekee mieli tehdä peittoja. Mieluiten virkkaan niitä, mutta ainakin yhden olen myös neulonut. Tälläkin hetkellä minulla on jemmassa virkattuja palasia, mutta niitä tarvitaan vielä paljon lisää, ennen kuin niistä peittoa saa aikaiseksi. Rupesin katsomaan vanhoja valokuvia ja yritin etsiä sieltä kaikki tekemäni peitot. Ihan kaikkia ei löytynyt ja voi olla, että joistakin vanhemmista ei ole koskaan kuvaa otettukaan.

Suurin osa peitoista on päätynyt lahjoiksi; etenkin noita pieniä vauvapeittoja on kiva antaa uusille tulokkaille. Kaikkein suuritöisin on ollut kuvasarjan ensimmäinen peitto, joka on tehty isoäidinneliöistä. Olenkin sanonut lapsille, että se on perintökalleus, josta täytyy pitää hyvää huolta! 

Tänään minua ilahdutti: Hieroja kävi tänään hieromassa kipeitä hartioitani. Nyt kelpaa taas tarttua puikkoihin!

Onni potkaisi!

Blogikoira Hertta

Tänään minua ilahdutti: Tänään sain tietää, että olen Villavoimala-blogin järjestämässä arvonnassa yksi voittajista. Palkinnoksi saan BC Garnin neuleohjekirjasen. Ei yhtään hullummin, kun osallistujia oli lähes sata ja palkintoja arvottiin neljä kappaletta!

Poppy-pusero

Kun näin Ravelryssä ensimmäisen kerran kuvia Poppy-puserosta, niin tuli tunne, että tuon puseron ohje on pakko saada. Niinpä laitoin heti tilaukseen kirjan nimeltä Yarnplay (by Lisa Shobhana Mason).

Kirjassa on paljon muitakin kivoja ohjeita, mutta Poppyn olen vasta ehtinyt toteuttaa. Tämän puseron kanssa kävi taas kerran niin, että aloittelin sitä ihan innoissani 2009 huhtikuussa, mutta sitten tuli pitkä tauko ja pusero sai odotella vuoroaan lankakorissa. Muutama päivä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja tässä on lopputulos:

POPPY (kirjasta Yarnplay)
Lanka: Noro Silk Garden 245g ja Noro Cash Iroha 150g
Puikot: 5 mm

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä miestensukat Sukkiskampanjaan.

Tänään minua ilahdutti: Olen blogin myötä innostunut uudelleen valokuvaamisesta.

Langanpätkiä

Kun hankin Sanna Vatasen kirjan "Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta", niin monien kivojen ideoiden seasta silmiini osui lasipurkki, johon oli kerätty kirjavia langanpätkiä. Kirjassa on ohje, johon pätkiä voi hyödyntää (pannunalunen). En ollut niinkään kiinnostunut tuosta ohjeesta, vaan minua ihastutti lankapurkin kauneus. Kotoa ei löytynyt sopivaa lasipurkkia ja siksi lähdin kirpputorille sellaista metsästämään. Melkein heti löytyikin söpö pieni purkki ja nyt olen jo jonkin aikaa kerännyt siihen langanpätkiä valmistuneista töistä. Voi olla, että en tee noista pätkistä koskaan mitään, mutta onpahan ainakin kiva koriste hyllyllä.

Langanpätkiä onkin kertynyt viime aikoina runsaasti, sillä olen saanut viimeisteltyä ennätyksellisen paljon erilaisia töitä. Eilenkin valmistui punainen Noron langoista tehty pusero. Kuvat ovat vielä ottamatta, joten esittelen sen hieman myöhemmin.

Tänään minua ilahdutti: Tein kivan sukkalankalöydön omasta todella laajasta lankavarastostani.

Päivän satoa

Minulle on kertynyt kirjahyllyyn kymmenittäin erilaisia käsityökirjoja, mutta siitä huolimatta on kiva käydä myös kirjastossa. Jokaisen käynnin yhteydessä käyn toivorikkaana katsomassa, josko hyllyyn olisi ilmestynyt jokin sellainen kirja, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Tänään minua onnisti, sillä saldona oli kaksi uutta kirjaa. Toisessa on erilaisia virkattuja ja neulottuja peittoja. Tasaisin väliajoin minulle tuleekin peitontekohimo. Peitot taitavatkin olla ainoita käsitöitä, joissa minullakin luovuus alkaa sykkiä. Muuten seuraan yleensä aika orjallisesti ohjeita.

Toisessa kirjassa on enimmäkseen erilaisia tekniikoita ja mallineuleita, ei niinkään valmiita ohjeita. Kirjaa on kiva selailla, mutta omaksi sitä tuskin hankin.

Vaikka kirjasto ihana paikka onkin, niin lankaa sieltä ei kuitenkaan saa. Nuo kaksi turkoosia kerää onkin ostettu ihan lankakaupasta. Tänään ei ollut kyllä tarkoitus mennä lankakauppaan, mutta kun ikkunassa luki, että "Loppuunmyynti", niin pakkohan sinne oli poiketa. Kovin kummoisia tarjouksia siellä ei kuitenkaan ollut, ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Kaiken kaikkiaan on kyllä surullista, että iso lankakuppa häviää kaupungista. Onneksi sentään kadun toisella puolella on ihana Susun puoti. Jonkin verran tulee lankoja tilattua netin kautta, mutta kyllä oikea kauppa on aina paras!

Tänään minua ilahdutti: Meidän huushollin kaikki ikkunat on pesty.

Huivia tarvitaan!

Lämpömittari näyttää seitsemän plusastetta, vettä sataa ja tuuleekin niin, että hiukset meinavat lähteä päästä. Sehän tarkoittaa sitä, että syksy on saapunut kaupunkiin ja huiveja on ruvettava käyttämään. Onneksi tein kesän aikana kaksi huivia, joten nyt on kiva laittaa jotakin uutta kaulaan, kun menen ulkoilemaan hauvelin kanssa.

HARUNI by Emily Ross
Lanka: Sandnes Mini Palet 80g
Puikot: 3.5 mm
Virkkuukoukku: 2 mm

Haruni-huivista tuli kyllä vähän liian pieni; ainakin jos aion pitää sitä kaulan ympärillä. Tämä toinen huivi onkin sitten muodoltaan täydellinen kaulahuivi. Ostin uuden mustan syksytakin, joten räväkkä oranssi piristää ihmeesti ilmettä.

Ohje: Drops
Puikot: 3.5 mm
Lanka: Schoppel Wolle Admiral ombré

Huivi on todella yksinkertaista ainaoikein-neuletta, mutta ehkäpä siinä onkin sen salaisuus. Luultavasti teen toisenkin huivin jostain toisesta langasta ja aika hyvä lahjaideakin tällainen huivi olisi.

Tänään minua ilahdutti: Blogissani on ollut jo yli kaksisataa vierailijaa, vaikka blogi on vasta vajaan viikon ikäinen. Kiitos teille kaikille!