Monien bloggaajien murheena on, kun lapsia ja eläimiä on niin vaikea kuvata. Minun ongelmani puolestaan on se, etten millään meinaa saada miestäni malliksi, jotta voisin esitellä hänelle tekemäni villapaidan. Nytkin mokoma lähti taas uudelle työmatkalle. Sopivaa kuvaushetkeä odotellessa voin esitellä kuitenkin sukat, jotka myös olen tehnyt miehelleni.
|
STEP-SUKAT Austermann Step 77g Puikot: 2.5mm Ohje: perussukka (17s/puikko) |
Maailmassa on paljon kivoja sukkalankoja, mutta Austermannin Step on yksi suurimmista suosikeistani. Syynä on aloevera- ja jojobaöljy-käsittely, joka tekee langasta hyvin miellyttävän oloisen käsille jo neulomisvaiheessa. Yllättävän nopeasti tällaiset tavissukat tekee, vaikka lanka onkin ohutta. Nämä taisivat muuten olla ensimmäiset ohuet sukat, jotka olen miehelleni tehnyt. Jostain syystä olen aikaisemmat sukat antanut aina pojalleni. Onneksi tuli tämäkin epäkohta nyt hoidettua.
Voin tikutella Step-sukkia vielä monta paria lisääkin, sillä varastosta löytyi tällaisia kaunokaisia:
En siis ole ollut sukkalankaostoksilla, vaan nämä ovat todellakin vanhaa varastoa. Ajattelin laittaa kuvan tähän ikäänkuin itsellekin inspiraatioksi. Ehkä tätä varaston esittelyä voisi harrastaa enemmänkin, niin ei tarvitsisi käydä niin usein lankakaupassa. Totuus on nimittäin se, että kun lankavarasto on valtava (kuten minulla), niin monta lankaihanuutta unohtuu kokonaan kaappien kätköihin.
Päivän kirjavinkki: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Linda Olsson
Pakko tunnustaa, että tämän äänikirjan kuuntelemisen meinasin lopettaa ensimmäisen CD:n jälkeen. En meinannut millään päästä tarinaan sisälle. Sitten luin takakannesta "... kirja on noussut myyntilistojen kärkeen kaikkialla, ja lukijat ympäri maailmaa ovat ottaneet tarinan omakseen." Siinä vaiheessa ajattelin, että minussa on jokin vika, jos kerran kaikki muut ovat kirjasta tykänneet. Onneksi ihana Seela Sella on kirjan lukija, joten jo ihan hänen takiaan kannatti jatkaa vielä kuuntelemista. Sitten aivan huomaamatta tarina alkoi viehättää ja lopussa oikein harmitti, kun kirja loppui. Tarina kahdesta naisesta, Astridista ja Veronikasta, on paikoin hyvin surullinen, mutta toisaalta uskomattoman kaunis ja positiivinen. Onkohan Linda Olsson kirjoittanut muitakin kirjoja? Täytyykin selvittää asia.
Tänään minua ilahdutti: Olen jo parin vuoden ajan noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota ja siihen eivät tietenkään kuulu makeiset. Jostain kuitenkin luin, että Fazer on tuonut markkinoille uudelleen perinteiset merkkarit. Lapsuudessani ne olivat ehdottomasti parhaita karkkeja. Siksi lähdin kauppaan metsästämään omaa pussiani.
Kuten kuvasta näkyy, niin pari maistiaista olen jo napsinut. Onneksi tämä noudattamani ruokavalio on vienyt makeanhimon mennessään, joten parin merkkarin jälkeen ei todellakaan tee mieli syödä lisää. Mutta kyllä merkkarit maistuivat juuri niin hyvältä kuin muistelinkin!