Neulojan apulaiset

Kuten tulikin jo pari postausta sitten todettua, niin keskeneräisiä töitä tästä taloudesta löytyy joka lähtöön. Tämä siitä huolimatta, että minulla on kaksi apulaista, jotka päivät pitkät kilisyttelevät puikkoja! Saanko esitellä ensimmäisen apurini:

Hän on kotoisin Lontoosta eräästä pienestä putiikista. Puikot ovat aika heppoiset, mutta upean kaulaliinan hän on jo saanut neulottua itselleen. Tai jos tarkkoja ollaan, niin taitaa tuo kaulaliinakin olla vielä hieman kesken! Voi miten tyypillistä.

Toinen apureistani edustaakin jo hieman varttuneempaa sukupolvea. Pelastin hänet pari vuotta sitten kirpputorilta:

Kyllä kokemus on valttia, sillä mummon puikot ovat perinteiset metalliset ja valmistakin tulee ihan hurjaa vauhtia. Kunhan oliivinvihreä neule on valmis, niin mummo saa jatkaa jotakin minun neulettani.

PS. Mummo on tainnut neuloa koko yön, sillä silmät meinaavat väkisinkin lurppia.

Tänään minua ilahdutti: Meidän miniomenapuista on saatu tänä syksynä satoa. Ensimmäisenä vuotena tuli yksi omena, joka piti jakaa veitsellä tasan kaikkien perheenjäsenten kesken. Nyt omppuja saa syödä oikein urakalla.